torstai 15. tammikuuta 2015

Potkut haaksirikko vai uusi mahdollisuus – poimintoja uusille urille



Jukka-Pekka Vuorinen: Potkut – haaste ihmisen psyykkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille rinnastaa työpaikan saannin venäläiseen rulettiin – monen perheen elämä pysähtyy. Työttömyysaste kasvaa, yhteiskunnalliset muutokset ovat rajuja, irtisanotaan ja leikataan. Potkut ovat katastrofi kuten läheisen kuolema ja avioero.  Potkut voivat olla Vuorisen mukaan myös suuri helpotus – jos ahdistava työpaikka on merkinnyt hidasta kuolemista jo pitkään. Vuorinen tarjoaa tätä kirjaa mentaalivalmennuskirjaksi. 

     Merja Larivaara: Aktiivisuus luo mahdollisuuksia
Niin teatterista, radiosta, televisiosta kuin elokuvistakin tuttua näyttelijää Merja Larivaaraa motivoi elämä – hän suhtautuu intohimoisesti kaikkeen, haluaa kokeilla, ja oppia uutta, kuten ukulelen soittoa. Päivät eivät valju ohi samanlaisina, välillä on vakavaa teatteria kuten Ingmar Bergmania, Viettelyksen vaunua,  ja välillä estradiviihdettä, musikaalia. Valmistumisen jälkeen Merja oli 7 vuotta freenä, sitten laitosteatterissa. Produktio kerrallaan ja ”tekemällä paljon erilaisia töitä erilaisten tekijöiden kanssa.” Niin näyttelijänä kuin muunakin työntekijänä voi ottaa onkeensa Merjan neuvot olemalla avoin ja utelias - olla koko ajan liikkeessä.. Opiskelemalla koko ajan, oppimalla tuntemaan omia rajojaan ja vahvuuksiaan. Laulaja ja harmonikan soittaja Merja ei valmistunut Sibelius-Akatemiasta, koska näyttelijän töitä ilmestyi samaan aikaan paljon. Kaikkea ei kannata jättää yhden kortin varaan, jos ovi sulkeutuu, voi ikkuna avautua. Koskaan ei ole liian myöhäistä, aina kannattaa yrittää. Mennä sitä kohti mitä janoaa ja olla oma itsensä. 

     Lasse Norres: Katkeruus kalvaa.
     Lasse Norres muistetaan Dingo-yhtyeen koutsina. Uransa hän aloitti Stump-lehdessä, ja onhan hän ollut vuoden journalisti 2008. Kirjassa hän kertoo kuinka saamansa potkut v. 2012 olivat elämänsä ensimmäiset. Oli hänen 60-vuotissynttäreiden aatto. Masentuneena hän ei olisi osannut pyytää edes apua, mutta sai onneksi uutta matoa koukkuun, toimeksiannon.  Tätä ennen Norres hautoi kostoa mielessä, hän sai henkistä tukea, mutta ei taloudellista. Potkut annettiin väärällä tavalla. Johtuiko sen hänen iästään? 

     Pekka Hämäläinen: Kunnioitus on tapa toimia, potkuissakin.
” Potkut ovat syvä ihmisarvon loukkaus”. Itsekunnioitus menee, voiko toiseen ihmiseen enää luottaa. Joutuu tyhjän päälle, tuntemattoman varaan, taloudelliseen ahdinkoon ja sosiaaliseen häpeään joka koskettaa koko perhettä. Fyysinen ja psyykkinen terveys voi horjua, kun stressi vaivaa, eikä yöllä saa nukuttua. Hämäläinen kysyy, otammeko työn liian vakavasti? Emmekö ole olemassa ilman työtä? Ihmisen pitäisi osata päästää vanhasta irti ja kohti uusia haasteita.   

Kirjailijat: Pekka Hämäläinen, Jukka-Pekka Vuorinen 
Kustantaja: Minerva 
Kirjan esittely Minerva kustannus
Saatavailla mm   Tietokirjakauppa Docendosta 

Minerva kustannus: "" Mitä voi tehdä, kun elämäntilanne äkillisesti muuttuu työpaikan menettämisen myötä? Miten käsitellä vihaa, katkeruutta ja muita potkujen herättämiä tunteita? Entä mistä voisi löytää voimia uuteen nousuun? Kirjassa tunnetut ihmiset kertovat omia kokemuksiaan potkujen saamisesta, potkujen antamisesta, yrittämisestä, pelosta ja uudesta noususta ja onnistumisesta. Potkujen saamisen lisäksi myös potkujen antaminen voi olla rankkaa. Mitä ajattelee Suomen kuuluisin julkisuuspotkujen antaja Hjallis Harkimo, ja miten suurteollisuuden pitkänlinjan menestyjä Martin Saarikangas löysi tiukoissa tilanteissa mielen tasapainon? Pekka Hämäläinen ja Jukka-Pekka Vuorinen osoittavat, että rankka elämäntilanne voi olla myös ovi johonkin paljon entistä parempaan. Kirja perustuu useiden julkisuuden henkilöiden haastatteluihin sekä tekijöiden omakohtaisiin kokemuksiin. Yhdessä haastateltaviensa kanssa Pekka Hämäläinen ja Jukka-Pekka Vuorinen etsivät uusia näkökulmia potkujen jälkeiseen elämään ja teitä uuteen nousuun."


Potkut haaksirikko vai uusi mahdollisuus – poimintoja uusille urille. Ja omat tulkintani. Olisi toivonut enemmän naisia, määräaikaisia, friikkuja eli freelancereita, pienyrittäjiä, kulttuurialan pätkätyöläisiä, luovia, apurahallisia ja muuten kyykytettyjä – ehkä me kirjoitamme uuden kirjan?  Kirjassa oli liikaa kapitalistisia menetys- ja menestystarinoita ja urheilua. Elämää voi elää, ja varsinkin työtä tehdä monin muin eri tavoin!  Teksti Satu Ylävaara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti